Onko teillä muillakin sellaisia päiviä, joina kaikki menneisyyden kummitukset tuntuvat leijuvan ympärillä? Minä olen tänään käynyt läpi vittumaiset vuokranantajat, pettäneet ja pettyneet rakastajat, vanhat riidat, näivettyneet ystävyyssuhteet. Sätin, säälin ja syytän itseäni ja muita vuoron perään.

Ehkä olisin voinut käyttäytyä toisin sen vuokranantajan kanssa. Varmaankin olisimme sitten tulleet toimeen.

Minun olisi pitänyt olla aktiivisempi järjestötoiminnassa ja ystävyyssuhteissa. Varmaan silloin yhä viettäisin hauskoja hetkiä ihmisten kanssa, joista todella pidin. Pelkään, että he nyt halveksivat minua ja pitävät minua tylsänä petturina.

Kun minua kosittiin enkä iloinnut siitä, minun olisi heti pitänyt sanoa, että kaikki ei ole kohdallaan. Ero ei olisi pitkittynyt enkä olisi loukannut hyvää ihmistä niin pahasti.

Miten menneisyyden haamut saa karistettua kannoilta?